Tekoäly toi tehoa mutta veikin tauot – mitä työlle tapahtuu? 

Tekoäly vapauttaa HR-asiantuntijat rutiineista ja antaa enemmän aikaa ihmisille sekä liiketoiminnan kehittämiseen. Samalla se vie jotain, mitä harva tuli ajatelleeksi: aivojen hengähdystauot. Mitä tapahtuu, kun työpäivästä katoavat helpot tehtävät ja jäljelle jää pelkkää vaativaa asiantuntijatyötä? 

Kirjoittaja tuntee älyn

Taina Lehtonen

Projektit

Projects

taina.lehtonen@integrata.fi

040 831 3234 +358 40 831 3234

• LinkedIn

Tekoälyn tuomaa tehokkuutta on totuttu juhlimaan, eikä syyttä. Rutiinit vähenevät, ja aikaa vapautuu ihmisille, liiketoiminnan tukemiseen ja strategiseen työhön. Lupaus pitää paikkansa, mutta siihen liittyy sivuvaikutus, josta puhutaan yllättävän vähän. Kun tekoäly vie kaiken helpon, pöydälle jää pelkkää vaikeaa. Ja se voi väsyttää vahvimmankin. 

Näpyttelystä näkemyksiin 

Tänä päivänä HR-asiantuntijan pitää hallita useamman järjestelmän logiikkaa. Työaikajärjestelmä toimii yhdellä tavalla, HR-järjestelmä toisella ja palkkajärjestelmä aivan omallaan. Valtava osa aivokapasiteetista kuluu tulkkaamiseen järjestelmien välillä. 

Tekoäly muuttaa tätä nopeammin kuin moni osasi odottaa. Vielä hetki sitten Excelin kaavat mietittiin itse tai etsittiin Googlesta. Nykyään tekoälylle kerrotaan, mitä pitäisi saada aikaan ja se rakentaa kaavat ja vie homman maaliin. Asiantuntijuus pysyy, mutta sen paikka vaihtuu. 

Tietojen syöttäminen järjestelmään ei ole koskaan ollut varsinaista HR-osaamista. Osaaminen näkyy siinä, että asian osaa määritellä, ymmärtää kokonaisuuden ja huomioida organisaation omat erityistilanteet. Järjestelmiä on osattava käyttää jatkossakin, mutta osaamisen painopiste siirtyy näpyttelystä näkemyksiin. 

HR:n paikka on liiketoiminnan ytimessä 

Kun järjestelmien välinen manuaalinen työ vähenee, HR voi vihdoin keskittyä siihen, mitä varten se on olemassa. Ihmisiin, esihenkilöiden tukemiseen ja liiketoiminnan kehittämiseen. HR:n ei pitäisi joutua käyttämään aikaansa järjestelmien ehdoilla toimimiseen, vaan järjestelmien pitäisi tukea henkilöstö- ja palkkahallinnon työtä. 

Minusta tässä on todellinen arvo. HR:n on viimein mahdollista ottaa se rooli liiketoiminnan kehittämisessä, joka sille olisi kuulunut jo pitkään. Ei vain hallinnollisena tukitoimintona, vaan kumppanina, joka auttaa organisaatiota kasvamaan, kehittämään osaamistaan ja tekemään parempia päätöksiä. 

Tekoäly ja analytiikka voivat auttaa tunnistamaan esimerkiksi osaamistarpeita, henkilöstöön liittyviä riskejä ja kehityskohteita entistä aikaisemmin. HR:n tehtäväksi jää tulkita tietoa, ymmärtää sen merkitys liiketoiminnalle ja viedä havaintoja käytäntöön yhdessä johdon kanssa. 

Moni pelkää, että HR-rooli kutistuu tekoälyn tuotosten vahtimiseksi. En usko, että niin käy. Analytiikan avulla virheitä voidaan tunnistaa entistä helpommin ja se on selvä etu. Mutta HR:n arvo ei synny järjestelmien valvomisesta, vaan siitä, mitä tiedolla ja vapautuvalla ajalla saadaan aikaan. 

Teknologia muuttaa työn, ihmiset suunnan 

Yksi suurimmista käytännön esteistä on ihmisten oma asennoituminen. Haluamme helposti pitää kiinni siitä, miten asiat on aina ennenkin tehty. Taustalla voi kyteä pelko: viekö tämä minun työni kokonaan? 

Katoaako osa tehtävistä? Todennäköisesti kyllä, ja osa rooleistakin voi muuttua tarpeettomiksi. Projekteissa olen kuitenkin nähnyt, että kun rutiinit vähenevät, ihmisten ymmärtämiselle, esihenkilöiden tukemiselle ja toiminnan kehittämiselle jää vihdoin tilaa. Ja juuri niitä tarvitaan nyt enemmän kuin koskaan.  

Automaatio avaa mahdollisuuden, mutta mahdollisuus ei muutu vaikuttavuudeksi itsestään. Se edellyttää, että myös HR:n roolia, osaamista ja työn johtamista kehitetään.  

Pelko vie helposti huomion kysymykseen, tarvitaanko järjestelmäosaamista enää lainkaan. Olennaisempaa olisi kysyä, miten johdetaan asiantuntijatyötä, josta on automatisoitu myös ne helpot hengähdyshetket. 

Näpyttely oli myös tauko 

Olemme keskustelleet asiantuntijoidemme kanssa myös asiasta, joka puuttuu lähes kaikista automaatiopuheista: Järjestelmien näpyttely ja yksinkertaisten tehtävien hoitaminen ovat voineet toimia aivoille eräänlaisina hengähdyshetkinä. 

Rutiinitehtävällä on selkeä alku ja loppu. Siinä ei tarvitse ratkaista uutta, keksiä tai neuvotella. Se on voinut sijoittua kahden palaverin väliin, ja antaa aivoille hetken happea. 

Kukaan ei suunnitellut näpyttelyä palautumiseksi. Se vain toimi niin. Juuri siksi sen katoamista ei välttämättä huomaa. Kalenterista poistuu tehtävä, jota kukaan ei kaipaa ja puuttuva tauko voi tuntua vasta myöhemmin väsymyksenä, jolle ei löydy selvää syytä. Huippuasiantuntijakin tarvitsee työtä, jossa ei tarvitse olla joka hetki huipulla.

Aivot eivät käy automaatiolla 

Kukaan ei pysty käyttämään sataa prosenttia ajatuskapasiteetistaan koko työpäivän ajan. 

Jos työn muutosta ei suunnitella, lopputulos on helppo ennustaa. Vapautunut aika täyttyy palavereilla, kehityshankkeilla ja vaativilla poikkeustapauksilla. Jokainen niistä on yksinään järkevä. Yhdessä ne muodostavat työpäivän, jossa ei ole hetkeäkään pelkälle tekemiselle. 

Uskon, ettei tätä ratkaista yksilöiden jaksamisvinkeillä. Työn suunnittelu kuuluu johdolle, ja käytännössä se tarkoittaa neljää asiaa: 

”Tekoälyn todellinen hyöty ei synny siitä, että jokainen vapautunut minuutti täytetään uudella tehtävällä. Se syntyy siitä, että HR voi käyttää aikansa siellä, missä se tuottaa eniten arvoa: ihmisten tukena, liiketoiminnan kehittämisessä ja kasvun mahdollistamisessa.”

Rutiinit voi automatisoida. Ajattelua ja jaksamista ei.